|
Kuntoutuksen tutkimuksen neljäs seminaari keräsi Eläketurvakeskuksen koulutustilan täyteen kuntoutuksen tutkijoita ja kiinnostuneita kuulijoita. Osallistujia oli yhteensä 122. Päivien teemana oli kuntoutuksen toimeenpano ja vaikuttavuus. Seminaarissa oli edustettuna monipuolinen kokoonpano kotimaisia kuntoutuksen asiantuntijoita sekä vierailevat asiantuntijat Englannista ja Norjasta. Ensimmäisenä päivänä Justine Schneider Nottinghamin yliopistosta esitteli Englannissa käytettävää IPS -mallia ( Individual Placement Support) tuetusta työllistämisestä vakavista mielenterveydenhäiriöistä kärsiville henkilöille. Schneider korosti, että IPS -mallissa painotetaan nopeaa työllistymistä ja työpaikalla tapahtuvaa harjoittelua. Riitta Haverinen THL:stä tarkasteli kuntoutuksen arvioinnin haasteita sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta ja Timo Pohjolainen Ortonista keskittyi puolestaan vaikuttavuustutkimukseen lääketieteelliseltä kannalta.
Ensimmäisenä seminaaripäivänä oli neljä erillistä työryhmää, joiden aiheina oli kuntoutuksen koulutus, ammatillisen kuntoutuksen toimeenpano, neurologinen kuntoutus sekä asiakkuus ja osallisuus kuntoutuksessa. Lopuksi Aila Järvikoski Lapin yliopistosta esitteli kuntoutuksen tutkimuksen painotuksia 2000-luvulla. Järvikosken mukaan kuntoutuksen tutkimuksessa on edistytty muun muassa siinä, että makrotasoista tutkimusta tehdään enemmän ja tutkimukset ovat yhä useammin monimenetelmäisiä ja tutkimushankkeet ovat monitieteisiä. Haasteena Järvikoski näkee esimerkiksi kuntoutuksen toimeenpanon ja prosessin arvioinnin sekä yhteyksien luomisen eri tutkimusten välille.
Perjantain työryhmissä käsiteltiin lasten ja nuorten kuntoutusta, gerontologista kuntoutusta, kuntoutusjärjestelmän toimintaa sekä työhyvinvointia ja kuntoutusta työpaikalla. Oystein Spjelkavik Norjan Työtutkimuslaitoksesta esitteli tuetun työllistämisen haasteita Pohjoismaissa. Spjelkavik oli Schneiderin kanssa samoilla linjoilla siinä, että tuetussa työllistämisessä on tärkeää että työhön harjoittelu tapahtuu työpaikalla eikä erillisillä kursseilla. Lisäksi hän nosti esille sen, että työhön valmentajien työssä tulisi keskittyä työpaikan hankkimiseen ja sen säilyttämiseen ennemmin kuin kokonaivaltaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.
Myös Kristiina Härkäpää Kuntoutussäätiöstä puhui työvalmennuksesta. Härkäpään mukaan työvalmennus on näyttöön perustuvaa toimintaa, joka ei kuitenkaan vielä ole tullut osaksi ammatillisen kuntoutuksen käytäntöjä. Seminaarin päätti Asko Suikkanen Lapin yliopistosta. Suikkanen nosti esille toimeenpanotutkimuksen tarpeen kuntoutuksen tutkimuksessa sekä tutkimustiedon juurruttamisen kuntoutuksen käytäntöihin. Kaikkiaan seminaarin työryhmissä ja posterinäyttelyssä esiteltiin lähes kuusikymmentä kuntoutuksen aihepiirin hanketta. Tutustu esityksiin Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistyksen sivuilla »
« Palaa uutisiin
|
